Leikkiminen on tärkeä ja olennainen osa lapsuutta ja se kehittää lapsessa monia tärkeitä taitoja, jotka kantavat läpi koko elämän. Lelut ovat väline leikkimiseen ja ne ovat muuttuneet ja kehittyneet ajan hengessä. Teknologia on tuonut myös digitaaliset lelut ja leikkimisen, joita käsittelemme tässä artikkelissa tarkemmin.
Vaikka lelut ja leikkimistavat ovat muuttuneet jokaisen sukupolven myötä, on tarve leikkimiseen pysynyt samana. Leikkiminen kehittää lapsen vuorovaikutustaitoja, jossa lapsi harjoittelee sosiaalisia taitoja ja oppii muun muassa erilaisia sääntöjä ja käytöstapoja. Leikeissä lapsi oppii myös keskustelemaan, neuvottelemaan ja kuuntelemaan leikkitoveria.
Leikkiminen tukee myös kielen, ajattelun ja muistin kehitystä, josta on ehdotonta apua oppimiseen tulevaisuudessa. Oppiminen on nimittäin elinikäistä ja erilaisiin asioihin voi tutustua esimerkiksi osoitteessa hilavitkutin.com.
Digitaalisten lelujen ja leikkimisen mielikuvat
Digitaaliset lelut ja niihin liittyvä pelaaminen saattaa herättää monelle erilaisia mielikuvia. Yksi on huolissaan nuorison suosimista räiskintäpeleistä, toinen taas mieltää sen perheen yhteiseen vapaa-aikaan, kolmas taas haaveilee työpäivän katkaisevasta sudoku24.io tauosta.
Näkyviin tulee myös digitaalisen leikkimisen ja pelaamisen ympärille rakentuneiden kulttuurien moninaisuus. Digitaalisuus on kuitenkin näissä leluissa ja peleissä yhdistävä tekijä, kun tuttujen fyysisten pelikorttien ja nukkien sijaan leikkejä ja pelejä harrastetaan älypuhelimilla, tableteilla, tietokoneilla ja pelikonsoleilla.
Pelit ja lelut saavat lasten arjessa useita merkityksiä leikistä ja pelitilanteesta riippuen. Sama lapsi voi harrastaa jotain tiettyä peliä tai leikkiä jonkin digitaalisen lelun parissa ystäviensä kanssa. Toisessa tapauksessa lapsi voi ottaa pelikonsolin esiin ajankulun vuoksi. Lelujen, pelien ja aktiviteettien yhdistelmä on käytännössä rajaton.
Digitaaliset lelut ja pelit yhä suuremmassa roolissa
Nykyajan lasten maailmassa digitaalinen leikkiminen ja siihen sisältyvät lelut ja pelit ovat ottaneet yhä suurempaa osuutta ajankäytöstä. Digitaalinen media aikuisten arjessakin on yleistynyt, mikä on luonnollinen jatkumo myös lasten ajankäyttöön. Virtuaalisista leluista ja peleistä on tullut oleellinen osa lapsuutta 2010-luvulta lähtien ja leikkiminen digitaalisilla leluilla aloitetaan usein jo hyvin varhain.
Pienten lasten yhteydessä käytetään jo termiä digitaalinen leikki, joka on tullut perinteisten leikkien rinnalle. Hieman vanhemmilla lapsilla digitaaliset lelut ja pelit ovat nivoutuneet osaksi arkea muiden kulttuurimuotojen rinnalla. Leikkiminen ja pelaaminen ovat sekä ajanvietettä että tärkeä harrastus, johon lähestytään yhtä merkittävästi kuin esimerkiksi liikunta- tai musiikkiharrastukseen.
Vanhemman suhtautuminen digitaalisiin leluihin ja peleihin
Digitaalisten lelujen ja pelien merkitys vanhemmalle riippuu paljolti hänen hahmotustavastaan pelaamista kohtaan. Jos pelaaminen mielletään mukavana ja jopa kehittävänä harrastuksena, on lähestyminen erilainen kuin jos pelaaminen koetaan riskinä lapsen hyvinvoinnille.
Erilaiset lähestymistavat johtavat väistämättä erilaisiin tulkintoihin ja päätöksiin, vaikka lähestymistapoja ei voi helposti jakaa oikeisiin tai vääriin. Jos vanhempi harrastaa pelejä itse, suhtautuu hän taatusti erilaisesti pelimaailmaan kuin pelejä karttava vanhempi.
Digitaalisten lelujen ja pelien kirjo
Nykyajan digitaaliset lelut ja pelit ovat monipuolinen ja kirjava kokonaisuus. Leikkien ja pelien teemat vaihtelevat laajasti ja ne voivat käsitellä esimerkiksi muotia, sisustusta, urheilua tai rakentamista. Peleissä voi olla juoni tai ne voivat perustua enemmän sattumaan. Lisäksi niiden tunnelma voi olla hullunhauskaa tai haudanvakavaakin. Tarjontaa on monen ikäiselle ja niistä voi olla kiinnostunut moni aikuinenkin.
Leikkimisen ja pelaamisen trendit muuttuvat nopeaa tahtia ja hittejä sekä huteja syntyy jatkuvasti. Leikkivän nuoren voi olla vaikeaakin pysyä kartalla tuoreimmista ilmiöistä puhumattakaan vähemmän pelejä tuntevan vanhemman. Se saattaa vaikeuttaa digitaalisen leikkimisen ja pelaamisen määrittelemisen, mutta kasvattajalle tärkeämpää olisi pohtia omaa suhtautumistapaansa siihen ja miten sitä harrastetaan perheessä käytännössä.